Vuoden 2011  "Villaa koko perheen ylle" -projekti edistyy.
 
 Kuopus sai oman villatakkinsa tammikuussa ja tässä on Iskämiehen swetari.
 
 
 
 
Mallin pohjana on Last-Minute Knitted Gifts -kirjasta Men's Zipped Raglan. Aloitin hihoista, Ravelryn mukaan 19.1. 2011.
Hihaurakka oli melkoisen hikinen. Mittasin ja kudoin, taas mittasin. Aina tarvittiin muutama sentti lisää, vaikka olin mielestäni kutonut jo metritolkulla.
Mittaa tuli kyllä ohjeen isoimpaan kokoon verrattuna aika monta senttimetriä enemmän. Mutta onpas kerrankin tarpeeksi pitkät hihat!
 
Kun hihat alkoivat olla riittävässä mitassa, pidin reilun viikon verran taukoa. Keräsin voimia ja rohkeutta seuraavaa siirtoa varten. (Taisinpa keskittyä muihin neulomuksiinkin siinä välissä.)
Piti miettiä vartalokappale uusiksi, koska suunnitelma oli muuttunut ja tarkoitus olikin tehdä villatakin sijasta neulepusero.
Onneksi vanhasta SK-lehdestä löytyi aika hyvänkokoinen Isovelineuleen ohje. Silmukat osuivat sen verran lähelle tuon alkuperäisen ohjeen mittoja, että päätin yhdistää mallit.
 
Helmassa on 2x2 resori. Väliin lisäsin, kuten hihoihinkin, mustat ja vihreät raidat. Raidat on osittain somiste ja osittain varmiste. Jos multa nimittäin olisi sattunut lanka loppumaan, olisi noista raitalangoista voinut kehitellä jotain systeemiä puseron loppuosaan, mutta eipä sitä tarvittu. Harmaa lanka riitti ja sitä jäikin vielä 1 kerä. Resorin jälkeen jatkoin sileää, mutta kainaloiden alle tein tuollaiset 4x4 ribbit. Toiveena kun oli vartaloa myötäilevä ja käytössä mukava neule. Sen verran jaksoin vieläpä pysähtyä laskemaan pieniä matikantehtäviä, että kainaloiden jälkeen vartalon ja hihojen ribbit osuivat just eikä melkein toisiinsa. Wow. Hyvä minä!
 
 
 
Kun olin neulonut myös vartalo-osaan muutamatkin lisäsenttiset, uskalsin viimeinkin yhdistää kappaleet. Tässä vaiheessa lueskelin myös Elizabeth Zimmermannin ajatuksia raglankavennusten sielunelämästä.
 
Nappilista muuten ilmestyi mukaan ihan vahingossa. Jonain hyytävän kylmänä päivänä mulla sattui olemaan yksi tosiwanha omatekoinen villapusero päälläni. Mies katseli sitä vähän aikaa ja kysäisi, voisikohan siihen harmaaseen puseroon saada tuollaisen kivan halkion? No tottahan toki, ei muuta kuin neule keskeltä edestä halki!
 
 
Poimin nappilistan verran lisää silmukoita toistensa takaa ja niin jatkoi neulonta edestakaisin.
 
 
Raglankavennusten neulominen oli taas ihan ylihauskaa. Neule alkoi vihdoin saada muotoa ja sitä pääsi jo paremmin sovittamaankin. 
Silmukat vähenivät koko ajan ja neule edistyi ihan silmissä. Ei siinä mennyt kuin pari päivää, kun olin jo kaula-aukon tietämissä.
 
Mutta taas piti pitää vähän tuumaustaukoa. Mies oli sängynpohjalla sairaana, eikä mullakaan oikein ajatus juossut. Vihdoin eilen aamulla päästiin sovittamaan puseroa miehen päälle ja sitten jo tiesinkin, miten loppu tehdään. Ei tehty kauluksia, vaan pelkkää resoria, jotta kaulus ei painaisi takin alla. Tein myös yläosaan vähän lyhennettyjä kerroksia, että sain takakappaleen etuosaa korkeammaksi.
 
 
 
Armaani Harmaa neulepusero - Ravelryssä
 
Ohje: Last-Minute Knitted Gifts by Joelle Hoverson (RAVlink)
ja SK 8/2006
apuna myös E.Zimmermann: Knitting Without Tears
Loppurutistus, nappilista ym. omasta päästä
 
Lanka: Novita Isoveli harmaa 900 g, lisäksi vähän mustaa ja vihreää
Puikot: 4,5 ja 5,5 mm
Neulottu: 19.1.- 27.2.2011
Hihat 48 s -> 72 s.
Vartalo: 188 s.
 
 
Arvatkaas, jännittikö mua, kun kokeiltiin lopullista versiota? Totisesti jännitti. Mutta pusero sopi ja se vieläpä näytti hyvältä. Aika komee on
:).
 
Tuumaustauot matkan varrella tekivät näköjään hyvää. Ehdin vähän sulatella jo neulottua ja suunnitella seuraavia siirtoja. Tämä neule onnistui erinomaisesti ja näyttää koko ajan paremmalta ja paremmalta. Tämän puseron spekseillä on helppo tehdä vaikka toinen samanmoinen.
 
Olipahan jo aikakin neuloa uusi villapaita ukolleni, edellinen kun on yli kymmenen vuotta vanha. Sen neuloin yllärijoululahjaksi aikoinaan lapsia nukuttaessa lastenhuoneen pimeydessä. Sokkoneulontaa siis.