Peikkopuku piti saada. Oli tasan kaks vaihtoehtoa, kun säkkikangasta ei tähän hätään löytynyt (paitsi punaisena):

A) tuunataan joululahjasäkki

B) tuunataan joku vaate

Joululahjasäkin ryövääminen tuntui aika brutaalilta vaihtoehdolta, joten päädyin kursimaan sekä harsimaan komioita paikkoja mun pehmoiseen kotitakkiini. Jämälankoja kului oikein mukavasti, ainakin 30 g voidaan merkitä langankulutukseen.

On se vaan hyvä, että ihmisellä on kaikenlaisia sekalaisia jämälankoja varastoissaan. Kuka nyt hiuksenhienoa silkkilankaa raaskisi muksujen peikkopukuun tärvätä?

625953.jpg

Sellainenkin kauhuskenaario tuli mieleeni  tätä Kristelin postausta lukiessani, että entäs sitten, jos parhaat silkkialpakat ja muut hienoudet joutuukin aikanaan ei suinkaan perillisille, vaan verottajan ahnaaseen kitaan. Mahdottoman arvokkaisen lankaperintöjen joukosta tuskin huolitaan vaikkapa *piip*-veikkoja tai jotain akryylikitkutuslankoja perintöverokorvauksiksi!

Pitänee varautua tähän jotenkin, vähintäänkin neulomalla kiiruusti ne arvokkaimmat ja rakkaimmat langat - ja lahjoittamalla ne jo ennakkoverona kullanmurusille.

(Auts, nyt välähti salama, niinköhän tää katoaa pian taivaan tuuliin koko postaus....)

 

Peikkopuku ja muu huushollin säätäminen (mm. huonekalujen siirtely tulevan remontin alta) on aika tavalla hidastaneet Pinkin Tennesseen työstämistä. Saa nähdä, kuin mamman käy, ehtiikö vai eikö.

621365.jpg

On se tästä jo edistynyt, mutta nyt on mentävä äkkiä virkkaamaan. Harmi, kun en pääse enää sovittamaan, tuleva omistaja uinailee jo kaukana Höyhensaarilla. Huomenna sitten näkee, meneekö takakappaleen yläosa purkuun vai ei.

Nyt muuten taivahalla vilkkuu ja välkkyy sen verran, että taitaa jäädä blogikierros tältä illalta väliin. Yhyy..