IIh, se on nyt sit täälläkin. Seitsemän faktaa meikäläisestä, kun kerran haastettiin - kiitosta kiitos Knithikerille , jonka haaste löytyy Linnunradalta :).
Kerron siis 7 faktaa itsestäni ja haastan 7 muuta kertomaan itsestään.
 
 
1. Mulla on maailman paras aviomiäs ja maailman ihanimmat 4 tenavaa. Näin se on.
 
2. Olen koulutukseltani kirkkomuusikko, mutta sydämeltäni kotiäiti - siis unelmahommassani juuri nyt. 
 
3. Tykkään kauheasti kielistä ja haluaisin puhua niitä sujuvasti ja paikallisella aksentilla. Tykkään myös lukea ääneen erikielisiä juttuja. Oikein paatoksella :). Tykkään myös suomen kielestä kaikkine hauskoine käänteineen, väänteineen ja murteineen ihan vietävästi.
 
4. Oon illanvirkku ja yökyöpeli, joten elämä on yhtä taistelua liikaa valvomista vastaan. Kun siis kuitenkin on pakko aamulla nousta varhain ja väsyneenä oon tosi, tosi, tosi kiukkuinen. Suorastaan paha.
 
5. Rakastan kirjoja ja lukemista ja elokuvien katsomista. En kuitenkaan koskaan katso kauhuelokuvia, koska niistä tulee niin paha olo. Mamis.
 
 
6. Teen melkein aina istuessani jotain käsitöitä ja mielellään samalla jotain muuta, kuten luen, katson telkkaria, mietin sudokua, kokkaan, juttelen... Haalin tietysti kaikkea käsitöihin liittyvää materiaalia yli tarpeen. Neulon tai virkkaan myös kävellessäni.
 
 
7. Tykkään näistä meemeistä ja oon ihan otettu, kun haastetaan, mutten meinaa millään saada vastattua. Ei tuu mitään mieleen ja sit mä oon ihan varma, et "parhaat" faktat tulee mieleen just heti, kun oon napauttanut JULKAISE-nappulaa. Siksi päätinkin nyt vastata heti oitis, muuten multa menee yöunet tämän kanssa.
Aika lonkalta heittelin siis tällä kertaa. Huomenna ehkä kaduttaa :).
 
 
 
Oon jo nähnyt tämän niiiiiiin monessa blogissa, että ehkä kaikki muut ovat jo vastanneet. Yritän nyt kuitenkin haastaa vaikkapa Scaritsan, Tiinulin, Iran, Liimanäppi - Outin, Iso Gnun, LiisaP:n sekä Kaisan! Mutta nyt mun pitää väistyä, kun koneelle on jonoa, joten ilmoittelen haastetuille asiasta huomenna. Jos muistan ja ehdin.
 
 
 
Huomenissa sit taas varmaan jotain käsityöasiaakin, vaikka mulle on taas iskemässä se kauhea neuleen LoppuunSaattamisKammotusSyndrooma. Yksi pieni neule on ihan pikkuisen kesken, mutta niin minä vaan sorruin aloittamaan uutta tässä viittä vaille. Nyt saa sitten pelätä, että siitä pikkiriikkisestä ei ikinä tulekaan valmista, kun ne loppusäätöjen miettimiset tuntuu niin kovin vaivalloisilta. 
 
 
Harmi, kun en hoksannut ottaa kuvaa kauniin valkoisesta pionista meidän pihalla. Sen kuvan nyt olisin lätkäissyt tähän silmien iloksi.