Nyt mua rupatteluttaa :). Ei tässä siis ole mitään kovin erityistä käsityöasiaa, vain yksi valmistunut pipo. Välillä aina päätän, että blogiin pitää kirjoittaa vain, kun on jotain oikeaa asiaa, mutta onhan siitä monta kertaa ennenkin lipsuttu :).
Vanhojen lehtien selailu kannattaa. (Niiden säilyttäminen etenkin .) Kun löysin kuopuksen damaskien ohjeen Novitan parin vuoden takaisesta lehdestä, onni potkaisi muutenkin. Herra Kolmasluokkalaisen toiveena on nimittäin ollut jo jonkin aikaa Teddystä virkattu pipo taikka myssy ja samaisessa damaskilehdessä olikin virkatun myssyn ohje. Taisi olla virkattujen pipojen kulta-aikaa, kun tuo lehti ilmestyi. Nyt ne pipot on sitten täälläkin :).
Eilen siis virkkasin tämmoisen korvaläppä-karvamyssyn. Voi, miten meidän Heppu Kymppivee oli iloinen. Kaveri mittasi yhtenään pipoa sen edistyessä, esitti toiveita raitojen suhteen ja lopulta ihan pomppi innoissaan, kun totesin,että pipon saa laittaa jo aamulla kouluun lähtiessä päähänsä.
Minä puolestani pompin innosta, kun sain käytettyä siihen myssyyn kolme keränlopullista Teddyä (= yhteensä 100 g punakirjavaa ja violettia sekä violettikirjavaa Galaxya)! Jahuu!!
Jos olisin pojalle tehnyt pipon vaikkapa lahjaksi, niin enpä juuri tuollaista pipoa olisi arvannut väsätä. Mutta kuulemma oli kehuja ja tuuletuksia aiheuttanut kaveripiirissä, joten kai se sitten ihan katu-uskottava mössykkä on?!
Poika ei muuten ole mikään pahvipää, vaikka kuva siltä näyttääkin. Nuoriso nukkuu jo, joten nappasin tuon kuvan paperitelineen avustuksella. Olisi kai sen voinut nätimminkin asetella.
***
Kuuraneule, josta jo mainitsinkin, etenee! Jipii!!! Monilla töillä keskenjäämisuhka kasvaa ihan silmissä, kun niistä alkaa ääneen puhua. Samoin ufovaara suurenee, kun ne jättää kesken jonkin uuden mukavan työn vuoksi. Tällä kertaa tuumaustauko kuitenkin kannatti, sillä nyt jo tuntuu ihan selviöltä, miten sen yläosan teen. Sormet suorastaan syyhyää nyt jatkamaan, joten pahimmat puheripulit höpistyäni säntään kyllä ilomielin ja oitis Kuuraneuleen pariin.
Nyt kun oon peräjälkeen virkannut (Novitan) Teddyä ja neulonut samaisen firman Kuuraa, niin onkin taas aikamoinen karvapallo kerääntynyt kurkkuun! Nöyhtää tuntuu melkein kitalaessakin, joten terapiatyönä - ja lankahaituvapalleron laskeuduttamiseksi edes hieman alemmas - täytyy välillä taas neuloa ohutta ja nöyhtäämätöntä kunnon villaa, mieluiten varmaan sukkalankana. Jatkan minä niitä damaskejakin, mutta se villahousuresori on kuitenkin semmoinen "joka päivä yhden lisäyksen verran"-urakka. Eihän damaskeja ihan vielä tarvitakaan, onneksi.
Meillä alkoi nyt pikkuruinen syysloma ja lomalukemiseksi sain ja hain kirjastosta tänään Pienen Lankakaupan.
Mukavaa viikonjatkoa kaikille, nyt just käyn sen Kuuran kimppuun. Heido :)!
Kommentit