Nyt oon niin tyytyväinen, etten meinaa nahoissani pysyä. Onnistuin nimittäin tekemään niin nätin tunikan, etten taida itse(kään) todeksi uskoa.
Aloitin keltaisista Samoksista ekaa vähän isompaa hamsterineuletta viikonloppuna. Tämä on taas sitä mun lempparityyppiä: kaulasta alaspäin raglanlisäyksillä. Alku oli kuin tanssia vaan, ensimmäiset kaksi kerää hupeni lauantaina iltapäivällä ja tämä oli jopa hyvä työ ottaa sunnuntain pelireissuun mukaan, kun olin jo saanut hihat omille langoilleen.
Loppuvaiheessa meinasi kuitenkin loppua usko. Jotenkin alkuperäinen tunikavisio alkoi epäilyttää, ja sitten meinasinkin tehdä ihan tavan peruspuseron tästä. Hihojen mitta mietitytti myös ja meinasin jo jättää tekeleen nurkkaan mietiskelemään vähäksi aikaa. Tänään kuitenkin inspiraatio palasi kotiin ja tein hihat sekä helman valmiiksi melkein yhdeltä istumalta. Nappipurkista löytyi oikein osuvat napit ja sain ne jopa saman tien ommeltua paikoilleen. Tunika näytti valmiina hyvältä ja vielä paremmalta se näyttää neidin itsensä yllä.
Tää on ihan paras! Kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan mahdottoman kiva vaatekappale ja niiiiiin meidän neitiä, väriä myöten. Vaikkei olekaan vaaleanpunainen :D.
Nyt en tiedä, istuisinko ihailemaan tätä tunikaa koko ensi viikoksi vai neuloisinko saman tien toisen samanlaisen. Uuden teko olisi sikäli viisasta, että pari viilausta voisin malliin tehdä, kun vielä muistan, millaisia muutoksia suunnittelin. Lähinnä silmukkamääriä voisi viilata ihan hitusen pikkuisen ja tuo resorikohta voisi olla aavistuksen ylempänäkin.
Nyt meen vielä ilmoittamaan hamsterigrammat, niitä tuli 235.
Niin juu, tässä kuvassa näkyy se Eka Hampsterityö, nukenhame:
Vielä pari lisäkuvakulmaa Flikrissä (klik).
Edit. Tohkeissani kirjoitin taas niin väärin, mutta ainakin pari puutunutta kirjainta on nyt palautettu paikoillensa.
Kiitos kommenteista :). Että mä tykkään. Hyrrrrr....
Kommentit