Oikeastaan on jopa hieman yllättävää, että kaikista ylimääräisistä hiihtolomaohjelmista huolimatta meidän nuorison olympialaistuotokset alkavat pikku hiljaa valmistua. Itse asiassa pojankoltiaiset kehittivät jonkinlaisen keskinäisen kilpailun hopeasijasta ja se saikin kummasti vauhtia puikkoihin eilen illalla. Hieman liiankin jännää lätkämatsia katsoessa pojat saivat omat työnsä melkeinpä valmiiksi, viimeistelyä on toki vielä tiedossa. Laitan niistä kuvia pikapuoliin.

Itse otin tänään mummilaan neuleen mukaan, mutta silmukkaakkaan en sitten ehtinyt kutoa. Jospa sitten taas illalla *huoh*. Välillä  kyllä kieltämättä tulee mieleen, että kuinkahan nopeasti sitä saisikaan villapaidan neulottua, jos häiriöttä saisi sitä tehdä. Mutta toisaalta, varmaan se työ alkaisi enemmän kyllästyttää, jos ei olisi tätä muuta elämää ympärillä. Ja ilman olympialaisia ja tuota takarajaa olisin jo varmaan monestikin eksynyt sivuraiteille ja koko työ saattaisi lopulta unohtua muiden tekeleiden tieltä... Ja kenellepä minä sitten neuloisin, jos ei olisi näitä tarvitsijoita..

**** YSTÄVÄTEMPAUKSESTA****

Liinu oli huomannut tuon väsäämäni tempausnapin tuolta sivupalkista. Olen suunnitellut haastavani sekä neulojia että muita lukijoita  yllättämään jonkun (mahdollisesti ei-neulovan) ystävän, sukulaisen tai vaikka naapurintädin!

Idea on vielä vähän muotoutumaton ja suunnitteluasteella, joten laittakaa kommentteja, jos teillä on kiinnostusta, ideoita ja  halua lähteä mukaan ystäviä yllättämään.

Tarkoitus EI  ole kilpailla minkään muun keräyksen tai tempauksen kanssa - mutta itse ainakin koen, että erilaisten lankavaihtojen ja olympianeuleiden lomassa haluan muistaa myös muita ystäviä.

Tai kenties vihdoinkin yllätän sen hieman erikoisen sukulaistädin, jolle en koskaan saa neulottua suunnittelemiani joululahjalapasia - kun aina on olevinaan niin paljon muuta tekeillä.