Villatakkineulonnan kriittinen piste; hihat ja helman pituuden päättäminen. Taidan nyt suosiolla aloittaa hihat ensin ja päätän helmuksen vasta sitten kun takki alkaa valmistua. Muuten saattaa koko projekti juuttua hihakammotukseen. Poden semmoista ihan selvästi, mutta koska tiedostan tämän fobian, pystyn ehkä aikojen kuluessa selättämään sen. Toivon pyöröllä neulomisen vähitellen ainakin pienentävän tätä ongelmaa, jos ei se kokonaan katoaisikaan.

Tuskin muuten olisin villatakin puolikasta näin keskentekoisena kuvannutkaan, mutta kun eilen paistoi aurinko - kyllä, ihan oikeasti paistoi!!!! Ei ollut mitään muuta kuvattavaa, niin raahasin takintyngän ulos tuulettumaan ja napsin siitä sitten päivänvalossa kuviakin. Josko tuota petroolihtavaa väriäkin vähän näkisi.

Pah. Nyt näyttää olevan taas aika hidasta vuodatuksen kuvien latailu, joten heittäydyn laiskaksi enkä odota. Kuvat löytyvät Flickrin kansiosta, kas: tässä ja tässä.

***

Toinen, jonkinasteinen fobia liittyy julkiseen vieraaksi kieleksi kirjoittamiseen. Ylitin siis myös jonkunmoisen kynnyksen ( tämä kynnys muistuttaa semmoista wanhojen aittojen kynnystä, eli oli aika korkea!) tällä viikolla. Koska kuitenkin niin kovasti ja kauniisti pyydettiin, jaksauduin ja uskaltauduin naputtelemaan sniikkeriohjeen myös kolmannella kotimaisella. Ohje löytyy täältä ja sen saa siis nyt neuloa myös englanniksi.

Neulominen on tältä päivältä vielä alkamatta, joten eipä muuta kuin puikot vielä hetkeksi heilumaan!

Heido!