Ensin oli kamera hukassa ja sitten satoi vettä. Minttumaarin kunnollinen kuvaaminen on siis odotellut pari päivää. Kohta se on jo vähän vanha juttukin, sillä uudempi huivi tuli jo valmiiksi. Niin, khöh, ja sitä seuraava huivi on jo puikoilla. Jotenkin nuo viisimilliset puikot juuttuivat käteen enkä saa niitä enää irti!
Selityskin toki löytyy tälle uudelle huivinalulle. Olen noin 99,9998999-prosenttisen varma, että Neiti Esikoinen haluaa petroolin huivin itselleen, kunhan tulee koulusta kotiin ja näkee sen valmiina. Aloitin siis saman tien uuden, ettei meidän tarvitse yhdestä huivista ruveta riitelemään. Silkkaa perhesopua siis!
Voidaan sitten ehkä jutella vielä lisää siitä perhesovusta, kun muutama viikko kuluu ja yhä vaan uusia pitsihuiveja pingoittuu meidän makkarissa :D.
No, mutta kuitenkin vähän uudempi ja ulkoilmassa napattu kuva Minttumaarista:
Seuraava huivilas:
Aloitin minä sukkasatoakin eilen:
Muistiin tähän itsellenikin, että minä korjaan sukkasatoa Hillokellarissa (klik).
Lahjasukkia ja hyväntekeväisyyssukkia ajattelin neuloa. On tosi mukavaa, kun laatikossa on jokuset sukat jemmassa, niitä on sieltä kiva sitten antaa eteenpäin. Yhdet Primaverat on kesken kesäreissujen jäljiltä, nekin voisi jo vihdoin lopettaa.
Patalappujakin on sentään tulossa. Yksi on jo valmiina ja toinen vaiheessa, sitten odottavat sopivaa seuraa pesukonepyöritykselleen.
Elokuussa valmistui yhteensä vain muutama työ. Pari pientä kännykkäpussia, virkattu salomoninsolmuhuivi (josta ei ole yhtään kuvaa edes!), Olympiatakki sekä Minttumaari. Patalapun kun laskee siihen lisäksi, niin vähän yli kilo kului lankaa.
Täällä puuhaillaan nykyään siis huivi-sukka-patalappu -linjalla. Hyvä tilanne, sillä töitä on juuri sopivasti joka lähtöön.
Kommentit