Neiti Kolmivuotias ilmoitti, ettei ole käytettävissä valokuvamallina.
Eikä sitten ole. Kääntää itsensä joko nurinpäin tai väärinpäin tai mutkalle, vinkuralle ja sikin sokin. Ihan vaan kurillaan ja nauraa iloisesti päälle.
Keltaisesta melkein-ufo -topista kuva siis takaapäin. Jos saan siitä joskus napattua paremman, niin vaihdan sitten.
Malli on sama tuttu kuin neidin lempparissa, Bambutopissa ja koska sitä punaista toppia pitää välillä päästä pesemäänkin, niin tein sitten toisen, keltaisen Tosi Wanhasta Langasta, komerossa vuosia odotelleesta Cottonellasta
Tämä toppi voisi olla vaikka sellainen Spectrumin tunnari, joka värillä yksi kesätoppi.... no, saa nyt nähdä montako viitsii samalla mallilla tehdä. Aika paljon pääteltävää noin pieneksi vaatteeksi, kun noita olkaimia väännetään.
Kyllä me kehitellään varmaan matkan varrella vielä joku kukka rintaan tms. mutta tällehän kävi ensin vähän köpelösti. Kaula-aukko jäi liian pieneksi ja oli t o s i masentavaa purkaa moneen kertaan pääteltyjä Cottonellanpätkiä. Tekeles jäi sitten myrtyneenä odottamaan viimeistelykeijun saapumista.
Koska keijuja ei ole täälläpäin edelleenkään nakynyt, ei auttanut muu kuin tarttua itse toimeen ja vihdoinkin sain tämän pienen mutta niin kivan vaatekappaleen valmiiksi.
Puuvillan neulominen on kyllä ihan oma lajinsa. Huomasin sen taas, kun eilen illalla loin melkein 300 silmukkaa, neuloin sitten 4000 ja huomasin tehneeni hameenhelmasta epähuomiossa valeMöbiuksen. Onni onnettomuudessa sinänsä, koska vetäessäni sitä kieputusta puikolta tajusin koko tekeleen olevan noin 2 kertaa aiottua suuremman.
Nyt en oikein tiedä, mitä tekisin - monenlaista oli mielessä, mutta yksikään ei nyt etene. Onneksi aina voi aloittaa sukat, jos ei muuta keksi.
On muuten ollut semmoinen härdelli päivä, ettei paremmasta väliä. Nyt tarttis saada äkkiä talo hiljaiseksi, alkais olla oma hetkonen ihan tarpeen *pyyhkii hikeä otsalta*.
Kommentit