Hämmästelinpä tässä taas tätä uskomattoman mukavaa neuleblogiporukkaa.

Kaikki me tunnemme vaikkapa langan viimemetreilläloppumissyndrooman. Onhan tämä välillä yhtä suurta sairaskertomusta koko harrastus. On meillä sukkioosit, pyöriöösit, startitikset, raglanoosit sun muut... Mutta miten mukavaa onkaan potea yhdessä :). Langanloppumiseenkin varsin usein löytyy apua kanssaneulojien lankavarastoista, mikä hälventää harmistusta varsin tehokkaasti. Itse olen sekä saanut lanka-apua muilta, että saanut ojentaa sitä joskus toisille. 

Tänään minua on taas suuresti ilahduttanut neulojatoverin hämmästyttävän lojaali apu. Haaviston kuuluisa kuviokudinkirja ilmestyi. Heti kun hieman blogiääneen huokailin, miten mukavaa olisi tuo kirja omaankin hyllyyn saada, lopsahti blogikommentteihin ystävällinen tarjous toimittaa tuo kyseinen kirja minulle. Koska en alkuperäisen suunnitelman mukaisesti ole päässyt itse noutamaan kirjaa kotiin, se toimitettiin minulle muuten. Ei sentään ihan kotiin asti, mutta tänään poikain parturireissulla kirja oli noudettavissa ihan matkan varrelta.

SUURkiitos Talutin!! Jei, lapasioosi, tervetuloa meille!

Kuvassa taka-alalla kurkistelee vielä Pelagian tuliainen. Hänhän kävi neuletapaamisessamme pyöriöös... pyörähtämässä viime viikonloppuna ja toi mukanaan tuollaisen hienon ja kätevän kalenterin! Koululaisensa ovat kalenterin teossa olleet mukana ja siinä on hauskasti sarakkeet useamman perheenjäsenen menoille. Aika lailla hyödyllinen kapistus meidänkin huushollissa! Kiitos vielä tästä lahjasta!!

Kyllä blogitutut neulojat ovat sitten mukavia :).

Kuvassa mukana myös pieni ufofufoiseni, joka pääsi puikoille aiemmin mainittujen sukkavastoinkäymisten seurauksena. Se vaikuttaa tällä hetkellä varsin lupaavalta. Tänään se ei tosin edistynyt oikeastaan yhtään, mutta jospa jo huomenissa merituulen tuiskeessa vähän vauhdikkaammin!

Oikein hyviä neulomishetkosia kaikille!!

Ai niin, meinasi vallan (taasko) unohtua.

Aamulehden Moro-liitteessä oli juttu neulegraffiteista. Kävin minäkin uteliaana kurkistamassa niitä täällä :). Sisälläni taistelevat nyt pieni anarkisti, joka haluaisi kerran reissullansa neuloa jotain lystikästä jonnekin hauskaan ja harmittomaan paikkaan - ja äiti, joka sanoo, että sopiikos tuommoista nyt tehdä kuitenkaan...:)

MOi taas!

*Etsi kuvasta 2 eroa :).

Lupasin Miehelle leffaseuraa, joten tällä kertaa pikakuulumiset iltatuimaan. (Noinkohan "pika" onnistuu, vai unohdunko taas jaarittelemaan....)

 Maartsilta saapui tänään fufoiluarvontapalkinto, joka sisälsi aivan ihastuttavan taidokkaita silmukka- ja kerrosmerkkejä! Sanoin, ettei värillä ole väliä, mutta sain silti lempivärisiäni, vihreitä :). Lisäksi kuoressa oli mukana herkullisennäköistä (ei vielä maistettu)  luomusuklaata herkkuhetkiin ja todella taitavasti tehty leppiskortti! Kiitos Maartsi!!

Valitettavsti kaikki palkinnosta ottamani kuvat olivat aivan käsittämättömän epätarkkoja.  

Itse olen kasaamassa pientä fufoilun arvontavoittoa Pelagialle, mutta se on vielä hieman vaiheessa. Pitäisi ehkä laittaa isompi vaihde päälle sen suhteen.. Huhujen mukaan eräs skootterilla liikkuva keskiäkäinen saattaa nimittäin ilmestyä mukaan huomiseen neuletapaamiseemme (klik). Sepä vasta hauskaa!! Onkohan muitakin vieraita tulossa - tässähän alkaa ihan jännittää... Toivotaan ainakin kaunista ilmaa!

Nyt täytyykin kiiruusti kääriä perhe valkosipulikääreisiin yön ajaksi, jotta pysyisivät tolpillaan huomenna ainakin sen parituntisen ajan. Jonkinlaista kesälunssaa on nimittäin ollut liikkeellä meilläpäin. En mistään hinnasta jättäisi neulomistuokiota väliin. Nyt etenkään, jos on kaukaisia vieraitakin tulossa!

Meillä aloitettiin nuoremman pojan synttärien juhlinta. Juhlapäivä on vasta reilun viikon päästä, mutta kesäaikaanhan kummit ja muut kakunsyöjät liikkuvat ristiin rastiin ympäri Suomen ja poikkeilevat kuka milloinkin. Näitä synttäreitä juhlitaan perinteisesti ja varmaan siis tänäkin vuonna vielä pitkään. Taidanpa nyt mennä soffalle leffan ääreen sulattelemaan kakkua (nro 1) ja samalla suunnittelemaan huomisia neulomuksia.

Mukaan lähtee varmaankin ainakin yksi sukankudin... jota olenkin sitkeästi tikutellut, vaikka ainakin kaksi uusimman Ullan sukkaohjetta kuiskuttelee korvan juuressa kovin houkuttelevasti. Lisäksi nuo uudet Maartsin lähettämät silmukkamerkit haluaisivat ihan selvästi jonkun uuden villatakkineulomuksen puikoille, merkittäviin tehtäviin.

Mukavaa viikonloppua ja neulomisiin!!

Mullahan on jokseenkin pohjaton jämälankavarasto, teki mieli taas pyöritellä..

siivousliinoja ajattelin..

Tämmöinen siitä tuli.

Tyttäret (5 vee ja 12 vee) vinkui kuorossa, ettei siitä mitään siivousliinaa saa tehdä. Leikkimökkikin sentään kaipaa pöytäliinoja.

Uusi yritys.

Vielä kerran.

Enkä mä vieläkään oikein tiedä, mitä nää on. Jotain jämälankajuttuja :).

Alkuperäinen idis jälleen Pinwheelistä, tietty.

Ellu kommenteissa kaipaili ohjetta aiempaan pikkutytön Pinkwheeliin. Se  löytyy täältä: ohje - KLIK.

**

Marjalta sain kimaltavan timantin ja kiitän suuresti! Tarkoitus on todellakin palata asiaan paremmalla ajalla.

Nyt on jonkinlainen välitilaolo. Ei isoja neuleita, kiitos, vaan kaikkea pientä ja piipertävää. Sitä sun tätä.

* * *

Muistutanpa vielä, että ensi lauantaina taas neulotaan Vanhassa Mummulassa. Lisätietoja löytyypi neulefoorumin (klik) tiedotepalstalta! Tällä kertaa varmaan jo juttelemme syksystä ja jatkosta, koska seuraavalla kerralla heinäkuun lopussa en ainakaan itse pääse paikalle.

Neulomisiin!

P.s. Arvatkaapas mitä?! Sillä aikaa, kun minä siirtelin liinankuvatuksia postaukseeni Flickristä, olin saanut vielä uuden timantin :). Kiitos TeSa!!

Vaan nyt nälkäiset lapsi-ihmiset tarvitsevat sapuskaa. MOI!

Jess! Upea suomalainen neulelehti Ulla on taas ilmestynyt.

Luin pääkirjoituksen tietysti ensimmäisenä ja listasin taas monta ohjetta tehtävien listalle. Aina ei meinaa tosiaankaan edes muistaa, ettei tällainen hieno nettineulelehti mikään itsestäänselvyys ole. Omasta puolestani ainakin tahdon nöyrästi kiittää kaikkia Ullan tekijöitä! Olette te aika supernaisia, kun tämmöisen saatte aikaan uudestaan ja uudestaan.

Itselleni ainakin yksinkertaistenkin neulemuistiinpanojen kirjoittaminen on todella vaivalloista. Siksipä juuri nostan hattua kaikille teille, jotka niin uskollisesti pidätte Ullaa pystyssä ja kehitätte sitä koko ajan paremmaksi! Kiits!

Taas. Tunikoiden neulominen on nimittäin ihan superhauskaa!

 Kiitos jälleen kaikille oikein paljon kommenteista!

Tässä siis nyt lupaamiani kuvia lisää, tosin ei välttämättä edellistä parempia. Neiti Esikoinen kyllä urheasti napsutteli kameralla edestä ja takaa, mutta kun ei ole mallintaitoja suotu ja takkikin on jotenkin vielä uudenkankea... no, seli-seli.

Hieman vaikea vaate. Ensinnäkin, miten se puetaan päälle.. Tähtikuvio ei tietenkään mene symmetrisesti edestä. Onneksi näin sen jo muiden valmistuneista takeista, muuten asia olisi saattanut hieman ruveta haittaamaan.

Ensireaktio tästä takista päälle vedettynä olikin oikeastaan, että onpas tämä vähän hassu loimi. Ei se kaikkein istuvin takkimalli ainakaan.. Nyt kun takki on ollut päällä vähän aikaa, olo on kuin heinäsirkalla... Heinä-heinä-sirkka, soitti viuluaan. Siis, kun takana on tuommoinen hännys ja edestä menee kappaleet ristiin ja rastiin.

Näistä hieman sekavista tuntemuksista huolimatta  minä kyllä tykkään tästä takista ja luulenpa, että tulen paljon pitämään. Jotenkin hauska tapaus, siis. Ei liian vakava - ja sehän on hyvä asia :).

Neulominen oli aika työlästä, taas kerran hihat neulottiin muuten valmiiseen takkiin. Niitä neuloin vielä vähintään 5 senttiä ohjetta pidemmiksi. Pitsineule on muuten noin 3 kertaa nopeampaa neuloa kuin sileä. Ainakin se tuntui siltä. Meni oikein turbovaihde päälle, kun pääsin pitsiresoriin asti ja *hups*, hiha oli valmis! Pitää muistaa tämä, kun taas joskus tuskailen hihajuuttuoosin kanssa.

Purkulanka oli tietysti myös melkoisen kikkuralla, joten etenkin hihojen neule on vielä aika epätasaista. Ajattelin nyt pitää takkia tämmöisenään vähän aikaa, jotta se muotoutuu. Sittenpä näkee paremmin senkin, mihin napit tai soljet tai mikä kiinnistyssysteemi tuohon nyt tuleekaan, kannattaa laittaa. Jos jollain on hyviä ideoita kiinnityssysteemiin, niin hihkaiskaapa kaikin mokomin! Vielä ei itselläni mitään kuningasajatusta ole, kunhan tuommoiset vanhat soljet tuohon väliaikaisesti nappasin.

* * *

Nyt on kuulemma jälkikasvu osuutensa imuroinut, joten eipä kai tässä äidinkään muu auta kuin ottaa imurinvarsi kiltisti käteen. Saadaanpa viikkosiivous päiväjärjestyksestä.

Oikein hyvää viikonloppua kaikille - meillä alkaa vihdoin koko perheen loma! JeSs!

Laitan langankulutustilastoja ajan tasalle tuonnempana. Siitä saattaa aiheutua haahuilua, joten pahoittelen niitä. Hassua muuten; tämä takin myötä heinäkuun langankulutustilasto meni kertaheitolla kesäkuun ohi. Mooro!

* * *

Heinäsirkkatakki kuului tietysti Fufoiluun.

AAAhh, nyt se on valmis!  Vihdoin. Voi, mikä helpotus.

On nyt ihan pakko näyttää tämmöinen kuva siitä hetkestä, kun sain hihat puikoilta ja langanpäät pääteltyä. Kiinnityssysteemi pitäis vielä keksiä ja sitten ottaa edustuskuvat, tietty.

Jeih! Sain kuin sainkin pyöriötakin vartalo-osuuden valmiiksi, siis juuri sen varsinaisen pyöriön! Onneksi neulojakaverit viihtyivät Kirjallisuuspäivien tiimellyksessä neulomassa niin pitkään, että sain lopultakin pääteltyä joka ikisen reunasilmukan. Kolme vaivaista kerrosta - en oikeasti olisi uskonut, että siinä voi mennä niin pitkään!

Pyörylä on suuren suuri, eikä sitä meinaa saada missään kuvattuakaan kunnolla. Mutta kun sitä mallailin ylleni, koko näytti varsin lupaavalta, ehkä siis sittenkin saan pitää takin itselläni. Niin niin, kunhan nyt neulon ensin ne himpuraisen hihat siihen. 

Ei tämä ihan ehdi fufokuun aikana valmiiksi, mutta onneksi fufoilussa(kin) voidaan siirtyä suoraan jatkoille. Pitäkää nyt peukkuja mun hihaprojektilleni. Kumma, kun ihminen voi potea suhteellisen vakavaa pyöriöneuloosia (kuten Isognu niin viisaasti diagnosoi tuolla aiemmin), mutta hihojen pyörönä neulominen tuntuu silti aina yhtä työläältä. Olisko kellään pikkiriikkisen hihaneuloosia lainattavaksi?! Voin myöskin vaihtaa pätkän hihaneuloosia esimerkiksi raglanoosiin tai pyöriöneuloosiin, startitistakin löytyy vaihdettavaksi ihan mukavasti :).

No eikun keikun, kyllä tämä tästä. Kunhan en nyt heti huomenna sortuisi aloittamaan mitään liian kiinnostavaa :). Kummallisesti nuo ajatukset alkavat aina karkailla uusiin ulottuvuuksiin tässä vaiheessa. Kuria tarvitaan, siis.

Katsokaas muuten, miten reippaan ja raikkaan topin (klik) Niina on virkannut tällä (klik) ohjeellani! Ihana!

Minä ennen luulin, että siivoaminen kannattaa. Etenkin, jos tavaroita on kateissa, niin siivouspäivänä niitä sitten pullahtelee esiin. Nykyisin vaan tuntuu, että tavaroita ennemminkin katoilee juuri siivouspäivinä.

Olin jo vaipua epätoivoon (ed. postauksessa mainitun) ympyrätakkini kanssa. Jäljellä ei ollut enää yhtään langanpätkääkään työn jatkamiseen ja ne puuttuvat ufokappaleet luurasivat paremmassa piilossa kuin arvasinkaan. Onneksi sentään tänään löytyivät - siivotessa - ompelukorista! Taidetaan siis olla vielä juuri ja juuri voiton puolella, jos verrataan siivoushävikkiä löytyneisiin..

Pyykkäämisen suhteen olin jo siirtymässä vähän samoille kantsiiko-linjoille. Alkuviikosta oli meillä ainakin jo niin kosteaa, että paksumpi pyykki alkoi tuoksahtaa ummehtuneelta ennen kuin se ehti kuivua. Samostakkikin.. Njak. No nyt on taas auringonvaloa ja tuulentuiverrusta. (Hätsiih!)

Löysin siis kuitenkin ne kaivatut ufokappaleet. Nyt onkin probleema siinä, että ympyrätakki ehti yhdessä päivässä siirtyä ajatuksissa kauas taka-alalle. Ufonetsimisangstiin tarvittiin tukiapuneulontaa. Tarvitsinhan toisen työn myös matkaneuleeksi ja huomista Kahvilaneulontaa varten. Nyt on siis jotain pientä ja kivaa (myös) puikoilla.

Nyt taistelevat keskenään kaksi vakavaa neulonta-addiktiota: pyöriöneuloosi ja raglanoosi. Lienee syytä jatkaa tinkilinjalla tästedes. Vähintään 10 krs. ympyrätakkia päivässä, sitten vasta muita neuleita. Lupaan. Mikäli halukkaita ilmoittautuu, voin kyllä ilomielin tartuttaa pyöriöneuloosia muillekin :).

* * *

Uusi Ulla on taas tulossa. Esikurkistuspikakierroksella nappasin ainakin 5 työtä tehtävien listalle. Sinne listan hännillehän kyllä mahtuu. Jonon pää on luultavasti jossain Vladivostokin tienoilla tällä hetkellä. Ah hah.

Nyt menen ulos vähän istuskelemaan, puran nuo vanhat vartalokappaleet pois ja tirautan ehkä yhden pienen kyyneleen. Aina se vähän kirpaisee, kun kaunista neuletta ryhtyy purkamaan. Tsih. Vaan ei auta itku markkinoilla, hihat on ympyrätakkiin saatava!

Hauskaa viikonloppua kaikille! Virkistäkäämme itseämme ja eloamme kotomaamme iloisenkirjavissa kesätapahtumissa! Niitähän riittää joka lähtöön.