Täällä on kuulkaas jo valmistauduttu huomisiin olympialaisten avajaisiin. On mankeloitu, silitetty ja siivottu jopa vessaa. Ei sitten tarvii huushollista huolehtia pariin viikk.... no, päivään. Hyvä juttu, kun heti kohta alkaa viikonloppu ja ainakin teoriassa aikaa neulomiselle löytyy vähän enemmän kuin arkena. Pääsee sitten kutimet hyvään alkuun, toivottavasti ainakin! Omat valmistautumiset on nyt tosin jääneet vähän taka-alalle, kun on yhdessä valikoitu lankoja ja starttivälineitä noille junnuille. Puikkoja, koukkuja ja lankoja on haettu esiin ja isosiskonen opetteli piilosilmukan teon. Ketjusilmukka hänellä olikin jo hallussa, mutta jostain syystä virkkausta ei ole tullut sen enempää opittua. Huomenna olen luvannut opettaa pylvään teon.
Esikoinen aikoo tehdä virkatun huivin, koska se on uutuudessaan varmasti haastava. Ja oikeasti neiti haluaa sellaisen "reikä"huivin, niin saa nyt sitten ihan itse tehdä sen. (tiedättehän, laiskalla äidillä on ahkerat lapset.....)
Vanhempi nuorukainen, tokaluokkalainen, oppi neulomaan juuri joulun alla ja innokkaana kaverina väsäsi kummeille ja parille muullekin sukulaiselle huovutettuja avaimenperiä joululahjaksi. Tilaustyönä teki vielä mulle pannunalusen. Nyt olisi tähtäimessä ranneke omaan ranteeseen ja suunnitteluryhmän ideoimana siihen tulee jotain "olympialaista".
Nuorempi poika, eskarilainen halusi myös oppia kutomaan joulun jälkeen. Ensimmäinen oma tekele on vielä vähän vaiheessa, sillä käsialan tiukentuessa koko ajan lanka ei meinaa laisinkaan siirtyä puikolla. Siitä huolimatta hän aikoo urheasti tarttua kisahaasteeseen ja tehdä isoveljen jalanjälkiä seuraten huovutetun avaimenperän - Suomen väreissä, tottakai.
Itse olen päätynyt lopultakin sen kaarrokeneuleen tekoon, koska lapsen puserolankana Wool vei voiton. Varsinaiset etukäteisvalmistelut tein sitä lammaspaitaa silmälläpitäen ja nyt täytyy tunnustaa, että Woolia ei viime päivinä ole yhtään testattu. Itse asiassa tulevan olympianeuleen puikotkin ovat vielä isännän slipoverissa kiinni. Mutta onhan tässä vielä aikaa herkistellä.
Meidän mottona on soitellen sotaan, joten rennolla asenteella käymme huomiseen kisaan. Ei tässä paljon autakaan pingotella, koska siinä vaiheessa kun olympiatuli syttyy, mulla on varmaan 4 työtä aloitettavana yhtä aikaa, olenhan lupautunut avustamaan etenkin kriittisessä startissa kaikkia junnutiimiläisiäni. Toisaalta, enpä ehdi (?) turhia jännittää omaa suoritustani, kun on muutakin mietittävää.
Lisään vielä tänne kuvia meidän valmisteluista ja kisavarusteista, kunhan ehdin niitä napsutella, toivottavasti perjantaina.
VPT:lle (Very Personal Trainer) lämmin kiitos tsemppauksesta, puikkoja vahataan ja kiillotetaan vielä huomenissa. Tankkauspuoleen pitää vielä panostaa, oliskohan jotain hyviä vinkkejä?
Nyt lepo.
Kommentit