Kyllä on ollut harmaata, niin marrasta. Ei kai ole mikään ihme, että suomalaiset saa melkein hepulin keskikesän valosta tällaisen hämäryyden jälkeen?
Onneksi raskassoutuinen marraskuu vihdoin loppui, jospa joulukuu toisi vähän valkeutta mukanaan. 
 
Jokunen neulekin on sentään valmistunut.
Marrasharmauden keskellä oon neulonut mielialaan sopivaa kirjavaa, hiukan tummasävyistä dominopeittoa. Tilkkupeitto on kyllä mahdottoman hyvä terapianeule!
Kun yhden palan saa valmiiksi, on oikeastaan pakko aloittaa seuraava ja muutaman alkukerroksen jälkeen sekin tilkku valmistuu lähes huomaamatta.
 
 
Olin jo pitkään tuuminut, että jämälangoille pitäisi antaa kyytiä oikein kunnolla. Sittemmin meidän telkkarisohvan suojus jäi eläkkeelle, joten siinä se! Tarkoitus oli tehdä peittoa hissukseen ja ihan vähitellen, mutta ekan viikonlopun jälkeen se olikin jo melkein puolessa välissä. Sitten vauhti toki hidastui, mutta jatkoin kuitenkin systeemillä "pala per päivä".
 
 
 
 
Dominopeiton ohje löytyy mm. Novitan lehdestä (muist. syksy/2009).
Täällä myös on ohje dominotilkun tekemiseen.
Palat aloitettu 61 s:lla.
Puikot 3,5 mm.
Reunuksessa Novitan Nallea 3 krs. pylväitä, koukku 3mm.
Link Ravelryyn.
 
Peitto painaa n. 600 g ja se sisältää monenlaisia jämälankoja vuosien ja vuosikymmenien ajalta.
Pääosassa on vanha kunnon Seiskaveikka ja mausteina sen kaverit, ainakin Janne, Fabel, Nalle, Jussi, Step, Regia, Sisu, Sisu glitter ym. Ohuemmat langat on tietty neulottu kaksikerroin.
Oli vallan hauskaa yhdistellä luovassa epäjärjestyksessä langanloppuja ja ujuttaa mukaan vähän isompiakin tähteitä.
Peiton tein ihan omien (tai siis sohvan) mittojen mukaan, se on kooltaan 3 x 10 ruutua.
 
 
* * *
 
Yksi lahjahuivikin valmistui ja yhdet lahjalapaset on peukkuja vailla. Niistä lisää tuonnempana, ettei mene yllärit pilalle. Eihän sitä voi koskaan tietää, kuka tulee (blogiin) käymään..
 
 
Lapaskuukin loppui, oikeastaan vähän turhankin äkkiä. Kuukausi tuntuu kyllä kovin kovin lyhyeltä ajalta tuollaisen tempauksen näkökulmasta!
Käykääs katsomassa, kuinka hienoja lapasia kuukauden aikana valmistui. 
Kiitos kaikille mukanaolijoille!
 
* * *
Peittokuvat otin viime viikolla yhtenä aavistuksen valoisampana päivänä. Peiton reunusvirkkuu oli silloin vielä vähän vaiheessa. Jospa valmiistakin peitosta yksi kuva onnistuisi. Ei tänään.
 
 
 
Jämälankapeiton teko palautti mukavasti mieleen monenlaisia vanhoja tekeleitä. Päähän pälkähteli hajanaisia, kirjavia otteita elämän ja neule-elämän varrelta.
Mielessä on muutenkin pyörinyt tämä wanha lempirunoni:
 
 
Elämän kangas: huolellisesti siitä ensin leikataan kastemekko, hääpuku, kuolinpaita.
Mutta se mikä jää yli, vahvat reunasuikaleet,
tuhannet arjen tilkut,
ne ovat sinun,
niistä voit ommella yllesi lämpimän,
tuhatvärisen, iloisesti surullisimman klovninpuvun.
 
Raakel Liehu
 

* * *

Valoa ja kynttilän tuiketta kanssaneulojain päiviin!