Suunnittelin jo kymmenisen vuotta sitten esikoiselle kesähatun virkkaamista. Tämäkin kesä meinasi mennä suunnitellessa. (eikä esikoinen ole vieläkään saanut hattuaan, tämä meni tietty kuopukselle)

"Onneksi" molemmat tekeillä olevat topit osuivat eilen ikävään säätövaiheeseen. Jollain sitä säätöä piti vältellä, joten nappasin kakkosen virkkuukoukun ja aloin - vaihteeksi - säätää lätsää.

121299.jpg

Kesähattu ei minusta saisi olla liian tiivis eikä paksusta langasta. Suvissa olis kivoja kesävärejä, mutta jotenkin ajatuksena se tuntuu aika paksulta lakkilangalta. Kotiväki sen sijaan on kivan napakkaa ja älyttömän kivaa virkattavaa.

121298.jpg

Tässä hattu on vähän lytyssä, mutta näkyy tuo rusetti huipulla.

 

Viikonlopun äiskävapaalla kuljeskelin kaupungilla ja noteerasin toisessa (käsityöliike) kaupassa käsinvirkattuja kesälakkeja hintaan 17e. Toisessa niitä myytiin 4e/kpl. Jälkimmäisessä putiikissa oli myös käsinvirkattuja pikkupitsiliinoja (normaalihinta 2,50e) tarjouksessa, eurolla! Siinä ei paljon jää virkkuulle hintaa..

 

Jokohan niitä toppeja jaksais mennä säätämään.. Toinen tulee mulle ja toinen kuopukselle, esikoiselle olis sitten tilaus vielä vetämässä. Ja haluttais kovasti aloittaa nythetikohta jo se kolmas, mutta ei ehkä kannata aloittaa ennen kuin edes jompi kumpi edellisistä on valmis. Mikä siinä onkin, että uuden aloittaminen on aina niin kivaa ja houkuttelevaa ja vanhojen loppuunsaattaminen niin työlästä. Vaikka pienellä pinnistelyllä voisi kohta saada uuden topin päällensä, niin silti kaikki se viimeistelysäätö - uuuhhh!?