Eikö olekin mahtava tunne, kun käsityö onnistuu?
Joskus ihan ääneen hymyilyttää, kun langat ja ohjeet toimivat neulojan kanssa mukavasti yhteistyössä.
Kaikki osuu nappiin, tai mahdolliset pienet vastoinkäymiset hoituvat käden käänteessä ja työn lopputulos miellyttää kaikin tavoin. 
Neulojalla on onnellinen, seestynyt olo. Ihan kaikkein paras mieli tulee siitä, kun tai jos  joku oma visio tai suunnitelma päätyy onnistuneeksi neuletyöksi.
 
 
JOskus sitten taas tuntuu, että kaikki menee pieleen. Tai ehkä vain yksi neuletyön osapuolista heittäytyy hankalaksi, mutta saakin pian koko pakan sekaisin.
Ohje on ehkä outo, lanka väärä, malli mättää, tai muuten vain tulosta ei synny. 
 
Toisinaan joku tietty lanka heittäytyy hankalaksi.
Aloitat neuleen ja puolessavälissä huomaat, että lanka ei sovikaan siihen tai jos sopii, se loppuu kesken eikä uutta saa mistään.
JOskus lanka on aidosti epäkorrekti. Yrität uutta työtä yhä uudestaan ja kaikki alut päätyvät purkutuomiolle. Ei tule takkia, ei kukkaroa. Et yksinkertaisesti keksi, mihin lanka voisi sopia.
 
 
Joskus taas joku malli houkuttelee heti ensisilmäyksellä, mutta tarttuessasi siihen huomaatkin olevasi keskellä kaaosta. Tai olet ehkä jopa useamman vuoden ajan katsellut kaihoten muiden toteutuksia tietystä mallista ja vihdoin päätät tehdä sen itsekin. Mutta mitä ihmettä, kauan jonottamasi työ ei toimikaan, se ei kerta kaikkiaan tottele sinua.
Vaihdat puikkoja, teet ehkä jopa muutaman mallitilkun ja kaikki näyttää kyllä olevan kunnossa. Mutta joku on vialla, sillä valmista ei edelleenkään synny. Tai jos valmista vaivalla syntyy, lopputulos onkin ihan susi hukkanen.
Neulojaa alkaa harmittaa, ottaa pannuun, masentaa, kiukuttaa ja lievästi sanottuna jo vähän ärsyttääkin.
Murrh.
 
Liekö näin muille käynyt joskus..
Mikähän mahtaa olla hankalin malli neulojamuistiin? Mitkä langat meitä pitävät pilkkanaan?
Onkohan tuo hankaluus jotain yleisempää laatua, vaiko ihan neulojakohtaista?
 
 
Tästä vuodatukseen huolimatta en suinkaan ole vaipunut epätoivoon. Harmistuin kylläkin vähäsen ja aloin pohtia syntyjä syviä, kun jo toinen peräkkäinen yritykseni neuloa uusi mukavannäköinen sukkamalli päätyi hunningolle.
Haluaisin niin kovasti tehdä ja saada Ullan Petäjä-sukat, mutta eipä se ole vielä onnistunut. Väärä lanka ehkä edelleen?
 
 
Mutta eipä sittenkään hätää mitään!! 
Sukankutimuksen vastoinkäymisistä äksyyntyneenä päädyin näet tarttumaan erääseen vanhahkoon (viimevuotiseen) ufooni.
 
Ufon kuva löytyy (klik - vaaleaa bambua) tämän vuoden ufosuunnitelmasta, joten on oikein  hyvä juttu, että sain tartuttua siihen nyt.
 
Purin siitä muutaman kerroksen pois ja jatkoin hieman uusin suunnitelmin. Nyt näyttäisi tuo työ edistyvän paljon paremmin kuin viime vuonna tähän aikaan.
Harkinta-aikako lie tehnyt tehtävänsä sen neuleen suhteen, vai ovatko taivaankappaleet nyt vain suotuisammassa asennossa?
 
Yhden sukanalun surma saattaa siis olla tunikan uusi alku!! Peukut pystyyn nyt.
 
Neulomisen iloa :)!