250352.jpg

Olipas nopea marraskuu! Lapaskuukin vilahti ohi ihan liian äkkiä. Olisi tässä oikeastaan montakin blogattavaa asiaa, mutta merkitsen nyt tällä kertaa muistiin oman lapassaldoni, ennen kuin se unohtuu.
 
Vaikken itse ollutkaan tänä vuonna erityisen ahkera lapastelija, selasin kyllä usein Lapaskuublogien sivuja ja nautiskelin ihailemalla kaikkia niitä hienoja vanttuita, tumppuja, rasoja, rannekkeita, sormikkaita ja ties mitä muita kädenlämmikkeitä siellä esiteltiin.
 
Käykää ihmeessä katsomassa sekä TUmpputuvassa että Kinnaskopassa, mitä ihanuuksia syntyi. Sieltä saa kyllä ihan varmasti ideoita, ken haluaa lapasia neuloa.
 
Lapasissa on minusta erityisen hauskaa se, miten tutun ja tavallisen käyttöesineen voi tehdä niin monella tapaa. Se on myös hieno lahjaesine, helppo ja yleensä melkoisen nopea neuloa, mutta siihen voi kuitenkin ujuttaa monenlaisia tekniikoita ja neulemalleja. Lapaseen on helppo taiteilla kauniita sävyjä vaikka jämälankakorin antimista tai harjoitella vaikka kirjoneuletta jotain vielä vaativampaa työtä varten..
No niin, taas mä alan herkistellä ja runoilla :).
 
Lapaskuuraporttia koko tempauksen tuotoksista on tulossa ihan lähiaikoina, kunhan viimeisetkin peukunpäät on viimeistelty ja kirjanpidot koottu. Ahkerat apuemot ovat hoitaneet tuon kirjanpitopuolen kyllä ihan nappisuorituksena :).
 
 
Se oma lapassaldoni (jota siis tulin tänne muistiin merkitsemään ja jälkipolville todistamaan) oli lopulta 6 paria valmistuneita tumppuja.
Yhteispotretti on täällä ja tässä vielä pienet kuvat lapasista:
 
3011237232_381d953372_m.jpg  3022722114_347130a9f4_m.jpg
 
3031088057_8870a34658_m.jpg  3054893175_7cebfddaa1_m.jpg

3064826619_647747ed1d_m.jpg

 

Hello Kittyt on jo ahkerassa käytössä, muut menivät oikeastaan lahjavakkaan odottelemaan sopivia käsiä lämmitettäväkseen. (tulipas tuosta jotenkin hassunkuuloinen sana?)
Vielä on aikomuksenani jatkaa lapastelua jouluun asti, tai ainakin parin huovutettavan parin verran. Jäivät näet vähän suotta syrjään, kun jouduin urakoimaan Pienen Punaisen Projektini parissa.
 
Joka muuten valmistui juuri ja juuri ajoissa. Kuviakaan ei kunnolla ehditty ottaa, kun aamulla oli jo kiire päästä matkaan. Eilen illalla nappasin jonkun otoksen, mutta silloin oli vielä langanpäitä päättelemättä ja kolttukin suoristamatta. Raitageneraattori (se omapäinen)  jätti jälkeensä melkoisen päättelyurakan.
Taidan palata Punaisen Projektin raportoimiseen paremmalla ajalla, toivottavasti myös edustavien kuvien kera.
 
 
 
** Olen saanut ihanan ruusuisen  tunnustuksen Lankakerältä; suurkiitos, kumarrus ja iloinen vilkutus sinnepäin! Katsotaan nyt, saanko aikaiseksi jatkaa tätä.
 
 
Vaan nyt pitää palata seuraavan projektin ääreen, silläkin on nimittäin takaraja. Valmista pitää olla huomisiltaan mennessä. Onneksi se ei ole suuri kooltaan.
 
Kutomisiin!