Joskus on oikein erityisen kiva olo, kun saa jonkun työn valmiiksi. Jotenkin sellainen eri tavalla kiva kuin yleensä. Tyytyväinen.
Ajattelin juhannuksen pyhinä kehitellä itselleni ensi viikoksi matkaneuleen, joka olisi riittävän helppo ja vähävarusteinen autossa neulomiseen. Aloitin suurin piirtein miettimättä ja lonkalta kuopukselle puseroa ihanan silkoisesta ja pehmeästä vaaleanpunaisesta Butterfly-langasta. Luulin kerän olevan 100 -grammainen, mutta kun kerä sitten alkoikin yllättävän nopeasti huveta, tajusinkin jo käyttäneeni sitä neulottuun pantaan, jonka tein esikoiselle viime kesänä. Siitä sitten alkoi pähkäily, mitä pitäisi tehdä. Pelkkä vaaleanpunainen ei tulisi riittämään kaavailemaani puseroon, niin pikkuinen kuin se olisikin.
Ajattelin sitten kokeilla jatkamista valkoisella Butterflyllä, kun sitä satuin löytämään. Tällainen siitä sävellyksestä sitten tuli, ja vaikkei se ole ollenkaan sitä, mitä alun perin ryhdyin tekemään, tykkään!
Kesälukemistona on esikoisen kanssa ollut myöskin Vihervaaran Anna ja sen kunniaksi ihan pikkiriikkisen puhvia hihoihin. Pusero on tehty melkein kuten tämä keltainen pusero, mutta tällä kertaa ylhäältä alaspäin.
Novita Butterfly -lankaa kului 111 g puikoilla nro 3.
Niin, matkaneuleeksi pitää nyt keksiä jotain muuta, sillä tätä ei kerta kaikkiaan malttanut jättää kesken.
Yksi kokeiluidea tuli vielä matkan varrella mieleen, joten se kutkuttelee nyt takaraivossa mukavasti. Langankin tiedän jo, mutta vielä pitää valita väri. Vaaleaa vihreää vai hennon keltaista....?
Sain muuten yhdestä ufostakin puikot irti, juuri sopivasti kaksi oikein hyväkuntoista ja teräväkärkistä 3 mm pyöröpuikkoa :).
Kommentit