Tässäpä nyt yksi ja samalla se ainokainen lomamatkan aikana syntynyt teos. Itse asiassa tämä työ oli jo ihan ufo, sillä aloitin puseron teon jo viime vuonna. Joku neuleessa alkoi tökkiä, vai jäikö se vain muiden hauskempien juttujen jalkoihin, sitä en enää edes muista. Alku on tehty Ullan maanmainiona ylösalasraglanpuserona (klik). Loppu sävelletty omasta päästä matkan varrella ja Neiti Esikoisen toiveita kuulostellen.
Tänä vuonna listasin tämän keskeneräisen myös yhdeksi ufoprojektin ToDo-työksi. Tarina eteni sitten niin, että ajattelin, jopa suorastaan päätin purkaa aloituksen ja tehdä langoista kuopukselle tunikan. Kuopuksen tunika valmistuikin jo aika päiviä (klik) sitten, mutta enpä sittenkään purkanut tätäkään kuitenkaan. Kun se purkaminen on niin kurjaa juu. Ja teki mieli ottaa silmukkamäärät talteen ynnä muuta säätöasiaa niinku. Näköjään kuopuksen tunika valmistui heinäkuun alussa, mutta tun-tuu, kuin siitä olisi jo ikuisuus. Voi tätä kesäajanlaskua ja helteessä entisestään pehmenevää muistia :D!
Affenanmaan matkalle otin mukaan tämän työn, sillä uusia toteutusideoita oli putkahtanut päähäni.Oli oikein hyvä ja helppo matkaneule, tosin paluumatkalla tunika oli jo niin iso ja reunuspohdintoja (= keskittymistä) vailla, etten sitten laivalla tätä enää viitsinyt tehdä.
Purin jo tehtyä alkua jonkin matkaa ja vähensin sitten reilusti kainaloiden alle lisättävien silmukoiden määrää. Jatkoin 1o, 1n -resorilla ja sen jälkeen kehittelin tuollaisen neulomismielenkiintoa ylläpitävän ja joustavuutta lisäävän reikärivityksen helmaan. Puseron vartalo-osassa oli silmukoita 192 ja se olikin siitä hauska luku, että siihen olisi saanut sopimaan vaikka mitä mallikuvioita. Tässä nyt 16:lla jaollinen mallikuvio, eli 14 sileää ja sitten tuo reikä + kavennus vuorotellen oikealta ja vasemmalta.
Lanka on mukavaa, mutta saas nyt nähdä, miten se näissä kahdessa testitunikassa käyttäytyy. Näyttää ainakin henkarilla venyvän jonkin verran. Langasta myös lähtee helposti pieniä sikkuroita. Ei paljon, mutta vähän kuitenkin. Eivätkä ne oikeastaan olekaan neuloessa syntyneet. Matkan aikana neule oli aina välillä "säilytyksessä" pärekorissa ja ilmeisesti sinne työnnettäessä ja korista pois ottaessa lanka vähän tykkäsi ja lykkäsi sikkuraa.
Tyttäret saavat nyt siis koekäyttää tunikoitaan ahkerasti. Kuopus jo matkalla käyttikin omaansa ja tykkäsi, että oli oikein pehmeä ja sopivan vilpoinen matkavaatteena. Kerran se on jo pesty (40 asteessa) ja ihan nätiltä ainakin vielä näyttää. Kohtapa varmaan tiedän, kannattaisiko tehdä itsellenikin jonkinlainen bambutunika tai pusero. Mieli tekisi kovasti semmoista.
Kommentit