No, nyt ollaan just siinä  tutussa vaiheessa. Alkaa nimittäin vakavasti tympiä sen yhden ja saman työn tekeminen. Mintunväristä Woolia tulee korvista ulos samaa tahtia kuin räkää kuopuksen nenästä. Siis paljon! Ollaan tultu olympiatyön ehkäpä haastavimpaan vaiheeseen, kun tätä nyt pitää - pitäisi jaksaa jatkaa loppuun asti.

Onneksi voin sentään välissä käväistä sivuraiteilla tekaisemassa ne zuniorin putkisukat valmiiksi - ihan siitä syystä, että sain sukissa kiinni olleet sukkapuikot tuohon kaarrokepuseron resoreihin. Mutta nyt ei sais paljon vilkuilla lankahyllylle tai selailla neulelehtiä - eikä paljon surffailla neuleblogeissakaan. Muuten tulee liikaa houkutuksia. Ei toi villapaita sinänsä siis vaikea ole, vaan tämä yhdessä työssä pysyminen. Jonkinlaisena tavoitteena olis kuitenkin, ettei koko ens viikko eli lasten hiihtolomaviikko menis yhden ja saman kutimen kimpussa, mutta sen kanssa voi kyllä  vielä tehdä tiukkaa tällä kyllästymiskäyrällä.

Ja hei, jokunen maaliinsaapuja on jo mitalinsa ansainnut - Onneks olkoon ja Hyvä Suomi !!