perjantai, 9. marraskuu 2007
Lapaspuikoilla on tungosta, melkeinpä ruuhkaa.
Tulossa on kait neljää sorttia lapasia; lieskalapaset lapsoselle (älkää kertoko, ne on tarkoitus antaa joululahjaksi) sekä minulle itselleni ruskeasta seiskaveikasta joko hansikkaat tai lapaset. Katsotaan ensin, kuinka nämä lapashommelit ja myyjäisjutut etenee, säilyykö sormikasinto sinne asti vai oikaisenko suoraan lapasiin. Oikeastaan mulla kyllä jo on ihan hyvät ruskeat talvitakkiin sopivat lapaset, joten sormikkaille olisi enemmän tilausta. Kauhia laiskuus vaan iskee, kun ajattelenkin niiden sormien mittailua ja tikuttamista. Ei siinä auta itku, hammastenkiristys eikä onteloneulekaan, kun kymmenen (apua, siis 10!!!!!) sormea pitäisi jaksaa tehdä. Kun yleensä pelkät peukutkin jo huokailuttaa... Toisaalta tekisi mieli sekin juttu kerran elämässään tehdä.
Kuopuksen pari viikkoa sitten aloitetut kämmekkäät on jämähtäneet aika totaalisesti puikkoparkkiin, eihän niitä edes tarvittaisi enää. Vaan kun tuli lapselle luvattua ja jo aloitettuakin..
Tsetseniakeräyslapaset aloitin vihdoin tänään. Sain lopultakin päätettyä, millaiset ja mistä langasta ne teen. Aika paksut tulee.
Osa lapasista on parittain tekeillä, joten mikäs hätä tässä, suurin osa sukka (tai siis lapas-)puikoista on työtehtävien vuoksi varattuina. Eivätpähän pääse hukkumaan.
Lapaset n. 10-vuotiaalle, Fritidsgarn 80 g, puikot 6 mm.
Yhdet lapaset valmistuivatkin yllär-byllär, nuo yläkuvan siniset. Lahjaksi tulevatten, silmukkamääriä vilkaisin täältä ja jotain kirjailua varmaan ilmestyy vielä selkämyksiinsä, kunhan kuivuvat. Tein näitä muovisilla kutosen sukkapuikoilla ja hiillyinpä siitä hommasta lopulta niin, että päädyin tilaamaan itselleni uusia, toivottavasti parempia sukkapuikkoja. Paikallisista lankakaupoista ei bambuisia paksuja sukkapuikkoja löytynyt, mutta onneksi netti auttaa aina! Olin vielä tilausta tehdessäni niin käärmistynyt muovisten työvälineiden luistamattomuudesta, etten ehtinyt edes lankatilausta siihen oheen pohtia. Nyt kyllä ihan vähän harmittaa, sillä ainahan tilaukseen kannattaisi vähän edes sukkalankaa ujuttaa mukaan :)..
Kirjoneule on muuten kauhean addiktoivaa!! Kuka muu jää siihen kiikkiin? Vielä yksi rivi ja yksi ja yksi... on mukamas ihan pakko nähdä, kun se kuvio sieltä alkaa vähitellen kurkistaa ja täydentyä ja sitten kun ekan kuvion saa valmiiksi, niin saman tien pitää päästä uutta aloittamaan. Ihan kuin palapeliä tekisi!
Nyt meen kokeilemaan, saanko vielä neulottua. Lentopallokatsomossa tuli nimittäin tänään pelipallo tosikovaa syliin ja meikäläisen vasemman käden sormet sattuivat väliin jotenkin huonossa asennossa. Autsch. Toivottavasti pysyy kudin vielä kädessä, muutoin tulee tauko lapasteluun juuri, kun olin jo pääsemässä vähän vauhtiin. (Toisaalta, onneksi ei ollut kudin kädessä siellä katsomossa!)
Jos en saa kudottua (neulottua), niin tiedossa lie lukuilta kirjan parissa.
Ai niin, valmistui myös kolmas nukensetti, jämälankamohairista ja pitsineuleella tällä kertaa. Samoin pari hahtuvaista kännykkäpussia on syntynyt. Kuvia tuleepi sitten, jos tai kun lisää samantapaisia juttuja syntyy. Jotenkin tämä pilkkopimeys aiheuttaa pahenevaa kuvaamispläähiä. Langankulutukseen kuitenkin merkinnät muistaessani.
Oikein hyvää Isänpäiväviikonloppua kaikille! Ikkunantakaisesta litinästä päätellen ajankohtaisinta puuhaa juuri nyt olisi varmaankin sateenvarjojen tai vähintäänkin vedenpitävien pipojen neulominen. Haa, pitäisköhän oikeasti kokeilla?!
Kommentit