eli  Magic Loop tyrwääksi.

348110.jpg

Se neuloo sukkaa pyöröllä! PITKÄLLÄ pyöröllä?

348111.jpg

Joo, niin tekee, kullatut addit vaan kimaltelee.

348112.jpg

Miten se noin voi tehdä? Eikse kiristä, kun puikot on tolleen vierekkäin?

348113.jpg

Siimakin ihan kippuralla tossa.

348115.jpg

Hianosti kimaltelee, mut miten tota muka pystyy kutomaan?!

348116.jpg

Täh? Huijaakse? Nyt toi toinen puikonpää on vapaana. Lenkit onkin molemmilla puolilla...ahaa...?!

348118.jpg

Pystyyhän sitä kutomaan. Laittaa vaan toisen kiemuran toiselle puolella ja toisen toiselle puolelle!

Sitten vaan kudotaan toinen puoli, vedetään puikot uusiin asemiin, lenkit taas moelmmin puolin ja jatketaan toinen puoli.  Ei hassumpaa.

Tässä ei kuule sukkapuikkojen kilinää, mutta muuten on aika siistiä.

 

Tällä kertaa höpinäosuus vasta lopuksi :).

Moni käsitöihin liittyvä asia tuo mulle muistoja elämänvaiheesta, kun oli jo ylioppilas, mutten vielä opiskellut ammattiin. Suoritin tavallaan työharjoittelun ja ammattiin perehdyttämisen ennen kuin opiskelin ammatin itselleni, toimimalla sijaisena pienellä paikkakunnalla. Niiltä sinkkuajoilta (silloin ei kyl sinkkusanaa oltu vielä keksitty, vaan mä olin ihan oikee wanhapiika) siis tämäkin muisto. Omistin ehkä noin kahdeskymmenesosan nykyisestä puikkomäärästä ja lankaakin oli niukasti (nykyisen mittapuun mukaan ainakin).

Joskus oli sitten pakko käyttää ns. vääriä puikkoja ja muistan, kuinka ärsytti tehdä esimerkiksi pipoa. Sukkapuikot (vaikka olis käyttänyt seitsemää) oli liian lyhyet ja tippuvaiset. Etenkin kun ainokaiset omistamani sukkapuikot oli sellaiset metalliset, painavat. Usein siis kitkuttelin juuri pipontekeleitä liian pitkän pyöröpuikon kanssa ja onnistuihan se, mutta aika hidasta homma oli 60-senttisellä pyöröllä, kuvitelkaa vaan!

Täällä blogimaailmassa, ulkomaan kielellä tosin, törmäsin tähän Magic Loopiin. Mulle nousi nuo muistot piponväännöstä liian pitkällä pyöröllä esiin enkä täten kauheasti innostunut mägic luupista, vaikka näyttikin ihan kivalta muiden tekemänä.  (Kantsii laittaa hakusanaksi Magic Loop, niin kyllä löytyy lisää tietoa ja kuvakulmia asiasta.)

 

Nyt kun aloitin polvisukkien tekemistä 7-veljeksestä, tuli kuitenkin eteen - vaihteeksi - puikko-ongelma. Sukkapuikkoja kyllä löytyy kattava kokoelma nykyään, mutta kolmoset olis liian pienet, eebenit liian pyöreäpäiset tähän hommaan, 3 ½ bambut taas liian isot. Taas se ärsyttävä välikoko tulis tarpeeseen! Muuttukohan käsiala taas, kun neuloo enemmän vai mistähän se mahtaa johtua...

Tampereen messuilta hamstraamani ostamani  3 mm addit (120 cm pitkät ) osoittautuivat kerran mitatessa 3,25 -kokoisiksi ja päätin nyt sitten testata niitä tähän polvisukkahommaan. Alku ei  kauheasti vakuuttanut, mutta koska polvisukan varsi on PITKÄ, siihen on jo ehtinyt tottua ja oikeastaan vähän tykästyäkin.

Toisen sukanhan pystyis tekemään yhtä aikaa, mutta koska tää on nyt eka sukka ja sisältää paljon mittailua, teen sukat erikseen. Pyöröpuikon pitää siis olla riittävän pitkä, jotta siima ulottuu lenkille molempiin reunoihin.

P.s. Sukkaa on sit tosi helppo sovittaa jalkaan.