Täällä ollaan. Juuri ja juuri.

Elämässä pitää kaikin voimin pyrkiä säilyttämään  mielenkiinto ja etenkin kilpailusuorituksissa haasteellisuus, joten tulipa pidettyä väli- ja leipomispäivä tänään. Siihen tosin oli syynsä,  olin nimittäin jossain tilapäisessä mielenhäiriössä luvannut (jo kuukausia sitten, kisoista tietämättä)  pitää meillä tänään kippokutsut. Miten helppoa onkaan luvata tekevänsä jotain inhaa vaikkapa puolen vuoden kuluttua - senhän ehtii periaatteessa vielä perua, tai jospa esittelijä vaikka unohtaisi koko jutun tai.......  mutta en minä sitten kuitenkaan tohtinut luvattuja kemuja perua. Vakaana etukäteisaikeena oli tietysti välttää viime hetken paniikki valmistautumalla tarjoilupuoleen hyvissä ajoin, mutta ne suunnitelmat ja etenkin toteutusvaihe sitten kärsivät näistä meidän uhmavuotiaan sairasteluista. Kaiken hauskuuden huipuksi tulin eilen itsekin kipeäksi.

Nyt on kippokutsut joka tapauksessa  pidetty ja taloon tulvii muutaman viikon päästä kasoittain kiitoskukkasia, käteviä säilytysrasioita (joita meidän keittiössä ei tarvittaisi enää yhtään lisää, joten ajattelinkin sijoittaa ne tuonne ompelutarvikeosastolle) ja ties mitä  muita nippertuppereita .

Loppujen lopuksi meillä oli ihan mukavat kutsut ja meille jäi vielä paaaaljon herkkuja syötäväksi :O)! Mutta se mäkikisa jäi näkemättä :(.

Ai olympianeule? Öh, toivottavasti löydän sen vielä.