Joo, mä otin varaslähdön, kun innostuin niin tuosta sinivalkoisesta väriyhdistelmästä. Mausteena on toki myös ripaus harmaata. Tai oikeastaan tää oli enemmänkin sellaista vanhan sukkamallin verryttelyä.
Aikana ennen itseraidoittuvia (sukka)lankoja harrastin tätä enemmänkin. Keräsin langanloput isoon purkkiin ja kun niitä alkoi olla sopivasti kasassa, yhdistelin pätkät kahdeksi suunnilleen samanlaiseksi lankakeräksi ja ryhdyin kutomaan. Joskus näistä tuli tosi kirjavia, joskus vähän vähemmillä sävysävyillä koottuja. Aina nää on vähän epäidenttisiä.
Lämpimätkin on, langapäitä kun ei missään tapauksessa kuulu päätellä. ne huopuu tuonne sisäpuolelle ja lämmittää vallan mukavasti. Nöyhtäävien lankojen kierrätyspiste siis tavallaan.
Ens kerralla taidan pätkiä lankoja vielä vähän lyhyemmiksi, että tulee enemmän solmuja. Kuten sanottua, tätä pitää vielä vähän harjoitella.
Muistakaa, että Spectrumin ideaan kuuluu ehdottomasti väreistä nautiskelu. Ei siis ollenkaan pidä pakottautua tekemään jotian väreistä, jotka eivät sytytä. Ns. pelkkä värien ja lankojen hypistely sen sijaan täyttää erinomaisesti Spectrumin tunnusmerkit!
Toivottavasti en nyt liikaa tulkitse Spectrumin ideaa. Tykkään vaan itse niin paljon väreistä maailmassa, että tekee mieli rohkaista muitakin mukaan. Toki, jos osallistuminen tällaiseen projektiin tuntuu vieraalta, väreistä voi nautiskella sitten vähemmänkin virallisesti :).
Ja nyt syömään Rakkaani synttärikakkua, josta ei pidä kermavaahtoa ja strösseleitä puuttuman :). Muksujen tekemää nääs. Yksi Blogituttukin paikalla, mikäli muuttokiireiltään ehtivät.
Kommentit