Taas on se aika vuodesta, kun pienet valkoiset valheet pelastavat äiti-ihmisen pinteestä.
Yleensä toki asian voi ilmaista niinkin, ettei tarvitse suorastaan valehdella, mutta hieman harmailla aluilla joudutaan useinkin liikkumaan. Yllättävän usein onnistuu kyllä joululahjojen tai muiden lahjuksien teko ihan tulevan omistajan silmien edessäkin. Mm. XXL-kokoinen villapaita jokunen vuosi sitten, tosin enimmäkseen pimeässä, lasten nukutuspuuhissa neulottuna - ja todistettua on siis sekin, että pimeässäkin pystyy neulomaan.
Tarkkasilmäinen kuopus on kuitenkin oikeasti sen verran kiinnostunut silmukoista ja puikoista (ihan positiivisessa mielessä kyllä), että tänään viimeksi jouduin hieman...hmmm.... kiertämään totuutta.
Kuopus: "Onks toi hame?"
Äiskä: "Ymmmm... no mmmmmh....."
K: " Mikä se sitten on?"
Ä: "No, tota....öööö... lakki?!
K: "Ai kenelle?"
Ä: " Umbfh...joulupukille.."
(ÄÄh, olisihan sitä voinut sanoa vaikka, että on se kolttu jollekin pienelle vauvanukelle... tai jotain.... No, ensi kerralla oon jo vähän paremmin varautunut. Ja oikeasti luulin, etei sitä mykkyrää hameeksi tunnistaisi, kun ei se edes ollut nuken päällä vaan virkkasin noita hihansuita.)
Mutta nuken mekko on nyt lopulta valmis, oli vaan ärsyttävän hidasta niperrystä kaikki se päättely. Mekon malli on alunperin uusimmasta Novitasta, helman tein kyllä pyörönä ja vain yläosaan napituksen. Sydänkirjailua tuskin tulee, mutta ehkä joku pieni koriste kumminkin.
Malli: Novita 4?/2006
Lanka: Mohair --
Puikot: 3½
Mulla on muuten todella paha tapa tehdä iso kasa puolivalmiita eineks...siis joululahjoja ihan viime tinkaan asti. Kaksi päivää ennen joulua ajattelen, että vielä tässä parit tumput tekee. No tekeehän ne, mutta sitten 2 viimeistä yötä ennen joulua oon ihan lirissä niiden kanssa. Kun siihen viimeistelyyn menee aikaa, menee paljon!!
Eikä tässä auta oikein sekään, että oon aikaisin liikkeellä. koska ruokahalu kasvaa syödessä ja joka tapauksessa vielä viime tingassa innostun aloittamaan jotain. Tosin olen kuullut, että jollain muullakin saattaa joku joululahja jäädä vähän kesken....
Nukenhame saanee vielä seurakseen monenlaista pientä vaatekappaletta, lapaset on valmiina ja hissukseen ajattelin täydentää asua. Beippari on muuten esikoisen, mutta lainassa ikionnellisella pikkusiskolla. Hyvässä hoidossa onkin.
Täällä jo muinoin vilahtanut 
kaulurikin sai nyt lopulta virkatun reunuksen.
kaulurikin sai nyt lopulta virkatun reunuksen. 
Valkoista siihen yritin ensin, mutta se näytti liian valjulta eikä alkuperäisen mallin virkkaus muutenkaan ollut minusta oikein kiva. Vanhat kunnon nirkot näytti minusta paremmalta. Esikoinen tykkäsi kaulurista ja lupasi testikäyttää sen ja kertoa sitten mielipiteensä kaulurin käyttökelpoisuudesta.
Ohje: Drops Design
Lanka: Lanett 2-kert., reunus Sandnesgarn Wilma 2-kert.
Puikot: n. 3½-4
Lanettia, ettei kutita ja tuo Wilma vaikutti siinä suhteessa myös lupaavalta. Oli muuten myös edullista lankaa, muistaakseni vain 1,50 / 50g, kun sitä kesällä ostin.
Seuraavaksi Wilma päässeekin muihin kutittamattomuutta edellyttäviin asusteisiin. (olipas kamalan olevinaan-oleva lause!)
Jos kauluri ei tunnu kivalta, niin voihan sitä sitten vaikka näinkin käyttää..
Että tämmöistä silppuhommaa saatu aikaan täällä.
Vähän on ollut hutera olo tänään, mutta huomenna taas arki jatkuu.
Kommentit