Eilinen päivä meni junnupoikain turnauksessa kahvia ja sämpylää myydessä. Nuttuneule oli toki mukana, mutta ei se paljon edistynyt, kun puffetin ohessa piti tietysti tiirata huippujännittäviä pelejä. Päivä oli kovin tuottelias niin puffetin kuin pelienkin suhteen :).

Oli sitten vallan mukavaa ja rentouttavaa illalla kotona istahtaa soffalle ja ottaa lapaskudin käteen. Pikku hiljaa kuvio eteni ja oli loppusilmukoinnin vuoro. Ihan piti vetää lapanen käteen ja ihailla kaunista jälkeä. Mutta voi hyvänen aika. Etsi kuvasta VIRHE:

Ei sitä oo. Sitä peukkua nimittäin.

Toisessa on, mutta toisessa ei.

Voi etän että! Ei tässä taida onnistua mikään kepulikonstikaan - kai se vallan purkaa nyt pitää?!

Onneks on niin nätti kirjoneulemalli, että kyllähän sen kolmestikin neuloo. Olin vain jo niin suunnitellut seuraavat kirjoneuleväriyhdistelmät, ja tänään piti oikeastaan olla peukkupäivä näiden lapasten kohdalla. Mutta ei voi mitään.
Mitäs oli taas niin kiire ja hoppu. 

Eipä oo tuommoista tainnut koskaan ennen sattuakaan Nolostunut. "Menee viisaskin vipuun", totesi mies, kun asiaa ääneen  päivittelin.

***

JOs ja kun aina välillä aivotonta hermoleponeuletta kaivataan, niin vauvannuttu on siihen juuri sopiva työ. Luin muuten täältä kivan jutun ja taustaa tälle tempaukselle.

Toinen nuttu valmistui tänään ja siihen meni turkoosia (Olympianeule)woolia 78 g. Nutunkin mitat on vähän häilyvät, sillä unohduin neulomaan helmaosaa pikkuisen reilusti, mutta ei se varmaan haittaa. Onpahan vähän pidempi nuttu äskensyntynyttä* lämmittämässä. Nutusta ei nyt ole kuvaa, jospa kuvaan sitten kimpassa niitä nuttuja, kun vielä ainakin kolmas on puikoilla. Tällä kertaa pyörönä - (Ixun ohje pyöröön).

 

Hyvää alkavaa viikkoa, neulomisiin!