Tiedättekös, mitä on purkuvirkkaus?

Se on sitä, että otetaan kerä lankaa ja koukku, etsitään kesäisen kolmiohuivin mallia pari tuntia (= käännetään huusholli ylösalaisin heti aamusta=) ja hieman jo touhusta tuskastuneena aloitetaan huivin virkkaaminen. Suunnilleen toisen mallikerran puolivälissä aletaan katsella tarkemmin sitä huivinalkua ja todetaan, että pieleen menee ja puretaan tekele.

 Siirrytään virkattujen pöytäliinojen ohjeiden metsästykseen - miten niitä ei muka löydy yhtään, vaikka talo on virkkausohjeita väärällään? Äskenhän niitä ihan vilisi silmissä. Otetaan nyt sitten se kolmas, joka eteen osuu. Tämähän voisi vaikka ehtiä äitienpäiväksi, kun ei ole kovin suuri. Virkataan innostuneesti tunteroinen, todetaan, että koukku on vääränkokoinen ja malli muutenkin vähän tylsä. Puretaan.

Muistetaan, että NYS-tempaukseenkin pitäisi jotain saada aikaan. Otetaan kaksi uusinta Novitan lehteä ja selataan, selataan, plarataan ja selataan. Virkattu tyttösen jakku näyttää aika kivalta ja Kotiväki-lankaakin olisi aika sopivasti jemmattuna. Aloitetaan.

Virkataan vauhdilla puoleen väliin ensimmäistä kuviota ja aletaan miettiä, onko sittenkään järkeä virkata  miljoonaviisisataakuusikymmentäyhdeksäntuhattaseitsemänsataaneljätoista pylvästä ja sinne joukkoon muutama ketjusilmukka. Tyyylsääääää. Ei varmana tule ikinä valmiiksi! Puretaan pois. Äkkiä!

Päivä on lopulta jo kipittänyt iltaan ja olisi aikaa virkata jotain telkkarin ääressä. Se kolmiohuivi! Paksua lankaa, iso koukku, josko niistä joku kesäinen hartianlämmike? Joku helppo rinkula, joita sitten virkkaillaan yhteen. Paljon päättelyä on kyllä tiedossa, mutta sehän menee tässä samalla telkkua toljottaessa.

Neljä palaa ehdin sitten illan hämärtyessä tehdä ja yhdistääkin, mutta mahtaako tämäkään se oikea neule/virkkuu olla. Ei oikein sytytä. Odottakoon nyt pari päivää tuomiotaan.

Tuli siis harrastettua purkuvirkkausta eilen ihan tosissaan. Onneksi virkkuiden purkaminen ei ole ihan niin kauheaa kuin neuleen. Rips ja raps, sinne meni!

Tähtäimessä on jo pitkään ollut virkattu kesäjakku mulle itselleni. Näillä purkuharjoitelmilla en kylläkään  saanut itseäni kovin vakuuttuneeksi operaation viksuudesta. Hirvittää jo valmiiksi se mallin etsimisen vaikeus, puhumattakaan siitä kikkuraisen virkkauspurkulangan määrästä huushollissa!

Mutta tänäänpä pääsin oikein tosipurkutoimiin. Löysin nimittäin vaatehuoneesta mummun  ?-luvulla virkkaaman jakun, joka on ollut mulle vähän nafti. Jakku on luultavasti alun perin äitini tai tätini ja siihen on kuulunut myös virkattu puolihame, jonkun kätköistä sekin saattaa löytyä. Pikkusisko taisi jakkua viimeksi käyttää rippipuvun kanssa.

Kokeilin huvikseni jakkua ja päätin purkaa -- ehei, en jakkua, vaan sen vuorin. Ja tadaa, nyt mulla on mummun eli äidinäidin virkkaama kesäjakku, äitienpäivän kunniaksi. Ilman tuota kiristävää vuoria se on nimittäin mulle ihan sopiva, joten taidanpa seuraavaksi pestä jakun ja vaihtaa siihen vielä uudet napit.

Näytän sitten uuden kuvan, kun oon saanut jakun pestyä ja napit ommeltua (takaisin) paikoilleen. Saa nyt nähdä, pitääkö ommella uusi vuori vai toimiiko tämä pelkkänä virkkuuna.

Se kolmiohuivin malli nyt on edelleen löytymättä, mut taidan pitää vähän taukoa plaraamisessa, kun pää on jo ihan sekaisin. Jos joku ystävällinen sielu muistaa kivan virkatun kesäisen kolmiohuivin ohjeen, niin kaikin mokomin saa vinkata :). 

Jahas, tän loppuillan ohjelma taitaa olla yhteneväinen muutaman muun suomalaisen kanssa, siispä:

Virkkailemisiin ja purkailemisiin, euroviisuilemisiin, jääkiekkoilemisiin ja ties vaikka mitäliemeilemisiin, sekä lisäksi OIKEIN HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ KAIKILLE!!!