Ei siis haamuilua täällä kertaa ;). heh-heh, puujalkavitsejä kuitenkin heti alkuun. Tuntuu, että viime aikoina on tullut haahuiltua kaikenlaista sekavaa, etenkin näin neulerintamalla. Ainakin oon käyttänyt tosi monia itselleni uusia lankoja, enkä ainakaan vielä ole ihan sinuiksi päässytkään niiden kanssa. Tove tosin oli positiivinen tuttavuus ja ohuista sukkalangoistakin oon ruvennut tykkäämään.

Uusin kokeilu B2 (eli Bamboolanka + bambupuikko)  on viritetty venymään. Kasaan viimeiset saumat kunhan se toppi on kuivunut ja sitten saatte nähdä kuvankin.

Tilasin lankaa ja ohjeen Atelje Margarethasta, koska mun teki mieli kokeilla bambulankaa johonkin pienehköön työhön. En ainakaan ensikokeilemalla mitenkään ihastunut. Se on tuommoista täysin joustamatonta ja kauhean liukasta neulottavaa ja silti kuitenkin paksua (puikkosuositus muist. 5). Hartiat on nyt ihan jumissa ja kämmenet jäykkinä, kun tuntui, että se lanka meinaa vähän väliä liukua pois puikoilta. Lisäksi sai olla tarkkana ettei joku langan kymmenkunnasta säikeestä eksy aidan tai siis puikon väärälle puolelle.

Harmitti, kun holkin tiukentamisesta huolimatta se bambupyörökin hajosi (en siis vielä liimannut sitä). Puikkokoon valitsin ohjetta pienemmäksi, koska oon huomannut, että useissa töissä bambupuikolla tulee löysempi käsityö kuin metallisilla. Nyt jouduin kuitenkin puikon hajoamisen takia vaihtamaan kesken kaiken metallipuikkoon, joka olikin sitten ehkä ½ numeroa liian pieni :(, murrr ja varmaan tässä tapauksessa vielä bambupuikkoja liukkaampi. Topista tuli nyt aika nafti, mikä kyllä harmitti jo neuloessa, mutten kuitenkaan alkanut purkamaan sitä, sattuneista syistä..

On muuten hankalaa kuvattavaa, kun se niin kiiltää.  Tuossa keskellä joka tapauksessa sitä bambulankaa, se purkautuu heti tuollain.

No, pari punaista juttua olis vielä mielessä, mutta nyt pitäis kyllä välillä tehdä jollain tutulla ja turvallisella langalla. Mulla menee hermot, kun langat ei käyttäydy!!

Palman tiheys on ihan avaruudesta ja Kid Mohair on myös mun käsissä nyt  sellaista, että se liukuu metallipuikolta pois ja siitä saa koko ajan pitää kaksin käsin kiinni. Nuo mainitut kaksi työtä saakin nyt siirtyä odottamaan päiviä parempia - tai taidankin purkaa ne alkutekijöihinsä saman tien.

Ufoviimeistelyintokin muuten lopahti, kun se bambupyörö hajosi ensimmäisen kerran sitä Cottonellaa (alempi kuva) tehdessä. Pöh!!

Nyt haluan jotain ihan uutta tekeille, jotain tosi kivaa!!